olla rakastunut kahteen ihmiseen yhtäaikaisesti. Molemmat saavat perhosia vatsaan. Molempien kanssa on niin uskomattoman helppoa olla. Molemmat ovat ihmisinä upeita, lahjakkaita ja intohimoisia. Molempien kanssa on ollut paljon hyviä hetkiä ja "meidän juttuja". Molempien kanssa oikea yhteiselämä tulisi olemaan hankalasti järjestettävä, mut tahdolla läpivietävä. Molemmat voisivat olla "se oikea". Toisaalta, voisi ajatella ettei kumpikaan ole "se oikea". Oikeastaan en taida enää uskoa "siihen oikeaan" vaan siihen oikeaan ajoitukseen. Kun on valmis, niin tahto rakastaa taitaa olla tärkeämpi kuin rakkaus. Aikuisuus on romuttanut kaikki mun käsitykset rakkaudesta. Miten voi olla mahdollista etten osaa päättää? Luulin että sen oikean tunnistaa, mutta se tapahtuukin vain saduissa. Tosielämässä rakkaus ei taida riittää ja sen saamiseksi minun täytyy tehdä niiiin paljon kompromisseja.
Olen tavannut elämässäni monia monia monia minulle melkein sopivia. Melkein sopivia, jotka eivät kuitenkaan ihan natsaa. Aina on ollu jotain estettä, luonne, välimatka, haaveiden ja tavoitteiden täydellinen ristiriita, whatever. Nyt kaksi ihmistä näyttäisi sopivan mulle, jakavan mun arvot, haaveet ja huonon leffamaun. Toinen vaihtoehto on helpompi, siinä on pelissä vaan mun tunteet ja neljän vuoden hapuilut, mutta voi olla ettei sitä miestä ole tarkotettu vain yhdelle naiselle. Toinen vaihtoehto muuttaisi koko mun elämän. Se olisi täydellinen kokonaisvaltainen BIG BANG, niin emotionaalisesti kuin kaikin muinkin tavoin. En ole ikinä ollut kenenkään seurassa niin onnellinen. Se kuitenkin vaatisi luopumista monista tutuista asioista ja uuden, oman ja yhteisen elämän rakentamista toisella puolella maapalloa. Onko musta siihen? Olisinko tarpeeksi pätevä esim. löytämään koulutusta vastaavan työpaikan vieraasta maasta? Europe is my playground, mutta tämä villi ja sekasortoinen maanosa olisi niin erilainen, voisinko todella sopeutua? Riittäisikö rakkaus? Voisinko minä, maailman itsekkäin ja itsenäisin individualisti, yksinäinen susi ja oman tieni kulkija luopua omasta elämästäni ja maailmastani ollakseni toisen ihmisen kanssa? Pelottava ajatus.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, my dear...
No comments:
Post a Comment