Kun kerran mies kirjoittaa työkseen ja on ilmeisen lahjakas, niin voishan se mullekin joskus jotain kivaa kirjoittaa... Tämä ajatus tuli töksäytettyä hiukkasen liian suorasti viattomalle miespololle.
Juuri sellainen "Me me, It´s ME, miksetsä huomio mua tarpeeks"-tyyli.
Miten ihmeessä musta nousee esille tällänen yltiöromanttinen, vaativa, "kohtele mua kuin prinsessaa"- möksä tyttöystävä-piirre.
Liikaa Sex and the Citya ja liian vähän Ramboa, Jesus!
Thursday, June 12, 2008
on se niin väärin
että vielä pari vuotta sitten jaksoi hyvin juhlia yöt ja silti päivisin oltiin tavallisen tehokkaita. Nyt jo alle 7 tunnin yöunet merkitsevät yliväsymystä ja päiväunista haaveilemista. Pelkkä ajatuskin viikolla juhlimisesta ja parin tunnin yöunien jälkeen töihin tulemisesta tekee pahaa. Mitä mulle on tapahtunut?!?
Wednesday, June 11, 2008
tänään mut sai onnelliseksi
puhtaat lakanat
aamukahvi jota ei tarvitse itse keittää
mummon kaulakoru
liikennevalot olivat suotuisat
"mä niiin hallitsen tän" -tunne duunissa
yöllä saatu tekstiviesti maailman toiselta laidalta
aamukahvi jota ei tarvitse itse keittää
mummon kaulakoru
liikennevalot olivat suotuisat
"mä niiin hallitsen tän" -tunne duunissa
yöllä saatu tekstiviesti maailman toiselta laidalta
Tuesday, June 10, 2008
pakomatkalla
Mä olen aina ollut hyvä pakenemaan. Jos joku asia on häirinnyt, olen vain blokannut sen mielestäni. Jos joku ihminen on häirinnyt, olen poistanut hänet elämästäni. Jos elämäntilanne on häirinnyt, olen vaihtanut maisemaa. Olen usein paennut kriisejä jäämättä niitä kummemmin selvittelemään. Ja lähtemällä olen aina tuntenut itseni vapaaksi, Here I Go Again etc..
Olen aina ollut yksinäinen susi, jolle uusi tilanne on aina mahdollisuus. Se joka ei kuulu mihinkään ja samalla koko maailma on sen leikkikenttä. Ja olen aina nauttinut siitä, lähtemisestä. On niin humalluttava fiiliis astua uuteen ja pelottavaan ja samalla tietää pärjäävänsä. Poistua mukavuusvyöhykkeeltä ja olla siitä onnellinen. Uusi=hyvä, kaukana=parempi.
Viimeisimmän pakomatkani jälkeen oli paluu arkeen edessä ja huomasin olevani jumissa. Tilanteesssa ja elämässä josta pakeneminen ei onnistunutkaan. Ja ensi kertaa tajusin miten paljon helpompaa on pakeneminen kuin jääminen, vaikka olin aina ajatellut olevani "se rohkea" tai "se itsenäinen" joka pärjää missä vaan, kelle jokainen vastaisku on vain seikkailu. Yhtä-äkkiä ei edessä ollutkaan seikkailuja vaan velvollisuuksia, ei mitään romanttista auringonlaskua, vaan kahdeksasta-neljään elämää, aikatauluja ja rutiineja.
Tuttu= hämmentävä, pysyvä=pelottavaa.
Olen aina ollut yksinäinen susi, jolle uusi tilanne on aina mahdollisuus. Se joka ei kuulu mihinkään ja samalla koko maailma on sen leikkikenttä. Ja olen aina nauttinut siitä, lähtemisestä. On niin humalluttava fiiliis astua uuteen ja pelottavaan ja samalla tietää pärjäävänsä. Poistua mukavuusvyöhykkeeltä ja olla siitä onnellinen. Uusi=hyvä, kaukana=parempi.
Viimeisimmän pakomatkani jälkeen oli paluu arkeen edessä ja huomasin olevani jumissa. Tilanteesssa ja elämässä josta pakeneminen ei onnistunutkaan. Ja ensi kertaa tajusin miten paljon helpompaa on pakeneminen kuin jääminen, vaikka olin aina ajatellut olevani "se rohkea" tai "se itsenäinen" joka pärjää missä vaan, kelle jokainen vastaisku on vain seikkailu. Yhtä-äkkiä ei edessä ollutkaan seikkailuja vaan velvollisuuksia, ei mitään romanttista auringonlaskua, vaan kahdeksasta-neljään elämää, aikatauluja ja rutiineja.
Tuttu= hämmentävä, pysyvä=pelottavaa.
Monday, June 9, 2008
tänään en mennyt salille koska laiskotti
Teki taas mieli kirjoittaa. Ei mulla juuri nyt ole mitään erityistä mielessä, mutta silti teki mieli luoda alusta mahdollisuus päästää omat ajatuksensa taas bittiavaruuteen.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä asumaan yksin. Hassua miten ihminen tottuu toisiin ihmisiin. Minulle tärkeä ihminen on ollut osa päivärutiinejani G-talkin muodossa vasta reilun kuukauden, mutta nyt jo tuntuu oudolta viettää päivä ilman jo niin jokapäiväiseksi muodostunutta keskustelua, hellittelyä ja päivän purkamista toiselle.
Kun toinen on tärkeä, on hän koko ajan arjessa mukana. Tämänhetkinen rakkauteni ei juuri nyt sisällä fyysistä kosketusta, vaan arjen jakamista sanojen kautta, kokemusten ja niistä syntyvien havaintojen ja reaktioden avulla toiseen tutustumista. Hassua miten nopeasti päädyin tilaan, jossa monet arjen sattumukset saavat lihansa luiden ympärille vasta kun pääsen jakamaan ne Minulle tärkeän ihmisen kanssa. Minun rakkauteni on läsnäoloa, vaikka olisikin kaukana. Minun rakkauteni on osallistumista ilman omistusoikeuksia.
Minun rakkauteni on liian kaunista ollakseen realistista.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä asumaan yksin. Hassua miten ihminen tottuu toisiin ihmisiin. Minulle tärkeä ihminen on ollut osa päivärutiinejani G-talkin muodossa vasta reilun kuukauden, mutta nyt jo tuntuu oudolta viettää päivä ilman jo niin jokapäiväiseksi muodostunutta keskustelua, hellittelyä ja päivän purkamista toiselle.
Kun toinen on tärkeä, on hän koko ajan arjessa mukana. Tämänhetkinen rakkauteni ei juuri nyt sisällä fyysistä kosketusta, vaan arjen jakamista sanojen kautta, kokemusten ja niistä syntyvien havaintojen ja reaktioden avulla toiseen tutustumista. Hassua miten nopeasti päädyin tilaan, jossa monet arjen sattumukset saavat lihansa luiden ympärille vasta kun pääsen jakamaan ne Minulle tärkeän ihmisen kanssa. Minun rakkauteni on läsnäoloa, vaikka olisikin kaukana. Minun rakkauteni on osallistumista ilman omistusoikeuksia.
Minun rakkauteni on liian kaunista ollakseen realistista.
Subscribe to:
Posts (Atom)